Heippa!
Tiedän, että olen vähän pöhkö, kun kutsun rivitalokotimme pikkukyökkiä "maalaiskeittiöksi", vaikka emme maaseudulla asukaan. Eikä tämä koti ole suinkaan se unelmieni vanha puutalo, jonka keittiössä olisi runsaasti tilaa kokkailla, ja ruokapöydän ympärille mahtuisi suuri joukko ystäviä yhdessä illastamaan. Puuhella lämmittäisi syystuulen viilentämää pirttiä ja kissat kehräisivät jaloissa. Ah,en ehkä kestäisi jos tuo unelma olisi joskus totta!
Mutta toisaalta...ei tämäkään koti niin kaukana tuosta haaveesta ole.
Asummehan sentään luonnonkauniilla paikalla, peltojen ja metsien ympäröimänä. Järvenrantakin ihan kivenheiton päässä! Vaikka ympärillä on tiheästi asutusta, niin silti täällä on rauhallista kuin maaseudulla konsanaan.
Sujuuhan nuo kokkailut pienessäkin keittiössä yhtälailla, ja sopu sijaa antaa.
Vanhakin tämä 80-luvun talo jo on :D ja kynttilän valo lämmittää syksyisen koleaa mieltä!
Sujuuhan nuo kokkailut pienessäkin keittiössä yhtälailla, ja sopu sijaa antaa.
Vanhakin tämä 80-luvun talo jo on :D ja kynttilän valo lämmittää syksyisen koleaa mieltä!
Niin ja kissan sijasta jaloissa pyörii (lasten lisäksi ) pehmoinen pupu :)
Kyllä se niin on, että me olemme rakentaneet unelmamme juuri tähän, näiden tiiliseinien sisään!
Täällä on kaikki se, mikä elämässä on tärkeää.
Ja kaiken lisäksi keittiökin on lähes sellainen, kuin olen sen aina halunnutkin olevan!
Minun oma maalaiskeittiöni :)
Arvatkaapa olinko iloinen, kun kesällä löysin eräästä maalaispuodista tuon ihanan emalivalaisimen!
Se passaa kyllä niin loistavasti tuohon avohyllyjen yläpuolelle. Melkeinpä pitäisi vielä hankkia toinen samanlainen tuohon viereen.
Jos joskus rahaa olisi ylimääräistä, niin jääkaappi vaihtuisi Smeg-merkkiseksi. Hyvin kelpaa silti tuokin, ja Anna-Mari Westin upeat kortit tervehtivät kaapin ovella iloisesti.
Mutta ai että...aina näin syksyisin joulun lähestyessä se talohaave valtaa mielen...
eikö sitä koskaan voi ihminen olla tyytyväinen ;)
Mutta saahan sitä unelmoida!
Kivaa keskiviikkoa!
Iida Emilia
