Arjen kaaosta ja juhlaa!

Heipparallaa!

Tuntuu, kuin olisin ollut ikuisuuden täältä blogista poissa, vaikkei edellisestä kerrasta olekaan kuin reilu viikko :).Pahoittelut myös siitä, etten ehtinyt vastaamaan viesteihinne, sillä viime viikko oli jotenkin kaoottisen kiireinen aamusta iltaan! Miten yhteen samaan viikkoon voikin kasaantua kaikki mahdollinen? Töissä oli niin hulinaa, ettei ehtinyt melkein vessataukoa pitää, ja töiden jälkeen kaikenlaista vanhempainiltaa ym. menoa. Kaikenkukkuraksi vielä autokin sanoi sopimuksensa irti Prisman pihassa, enkä päässyt tytärtä treeneistä hakemaan! Unohdin myös toisen tyttären harrastusten alkamisajankohdan, enkä niitä lempifarkkujakaan ollut muistanut pestä! Voi huokaus! Miksi ylipäätään meidän äitien pitäisi aina muistaa, ehtiä ja jaksaa hoitaa kaikki asiat? Ei mekään mitään yli-ihmisiä olla ;)

Kiireestä ja naistenvaivojen aiheuttamasta pinnankireydestä huolimatta täällä saatiin syyskuu käyntiin varsin juhlavissa merkeissä, sillä nuorempi tyttäremme täytti 11 vuotta, ja sen kunniaksi juhlittiin oikein kahtena viikonloppuna peräkkäin. Ensin kavereiden parissa, ja viime lauantaina vielä suvun kesken :)

Myös minun ja isännän hääpäivää kunnioitimme tuossa hässäkässä senverran, että kävimme perheen kanssa yhdessä syömässä perjantai iltana! 1.9.2001 on sormukseen kaiverrettu, eli 16 vuotta on tuostakin ikimuistoisesta päivästä vierähtänyt! Kihlasormukset pujotimme sormiimme jo -96, enkä päivääkään vaihtaisi pois ( tai no ehkä pari ;). Mutta onhan se upeaa, kun on löytänyt rinnalleen ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla.

Mutta palataanpa vielä itse juhliin ja niiden puputeemaan :)

Lastenjuhlat on aina helpommat järjestää ainakin tarjoilujen puolesta, sillä sankarin toiveesta pöytään katettiin jäätelöä, karkkia, sipsejä, kinkkupasteijoita ja coctailtikkuja. ( Eli kaikkea mahdollisimman epäterveellistä ;)

Nuo ainoat edes vähän terveellisemmät coctailtikut koostuivat nakeista, lihapullista, juustosta, kurkusta ja viinirypäleistä. Tikut painettiin kaalinpuolikkaaseen ja perinteisen siilin sijasta tehtiinkin tällä kertaa coctailpupu. Nämä menivät kuin kuumille kiville. 

Koristeeksi tein kartongista pupuaiheisen viirinauhan, johon teippasin pumpulipallerot töpöhänniksi.

Lapset askartelivat puolestaan juomapulloille korvat ja silmät :)

Jäätelökakun tein irtopohjavuokaan niin, että annoin valmisjäätelöiden pehmetä n. 10-15 min. huoneenlämmössä, ja sen jälkeen levittelin ne vuokaan keksimurupohjan päälle. Sitten vielä kakku pakastimeen jäähtymään. Kakun voi ottaa esille n. 15 min. ennen kahvittelua/mehuttelua. Hassut pupukoristeet syntyivät meloninpalasista, jotka otin pupupiparimuotilla ja kastelin sulaan suklaaseen, ja jäähdytin sitten jääkaapissa.

Vieraille oli tarkoitus tehdä porkkananmalliset herkkupussit lähtiäisiksi, mutta niihin ei aika valitettavasti riittänyt. 

............

Täällä rakas päivänsankarimme. Oma tuittupää-hurmurimme, jonka huumorintaju saa meidät harvasepäivä nauramaan, mutta itsepäisyys välillä "itkemään". Hän on herkkä ja taiteellinen. Oman tiensä kulkija, joka rakastaa futista ja eläimiä yli kaiken. Hän on tavallaan jo iso, mutta kuitenkin vielä pieni. Äidin oma mussukka!

Oikea pupu pysytteli lähes koko juhlien ajan omassa piilopaikassaan, mutta ilmapallopuput ilahduttivat koristeina, ja olivat helpot toteuttaa. Korvat, nenät ja silmät leikkasimme kartongeista ja kiinnitimme ne liimalla, tai kaksipuoleisella teipillä ilmapalloihin.

Sukujuhliin tein mansikka/viinirypäle britakakkua, jonka esikoinen hienosti kasasi ja koristeli. Lisäksi valkosuklaista vadelmajuustokakkua, jonka ohjeen nappasin täältä. ( Lisäsin ohjeeseen vain pari liivatetta. Oli kyllä hyvää ). Kaupan pakastevalmiit tuulihatut olivat myös kuulemma herkullisia. Itse en ehtinyt maistaa ;). Samoin valmiit juustotikut.

Suolaisen nälkään anoppi taikoi herkullisen kinkkupiirakan ja itse tein kylmäsavulohesta rieskarullia.

Lapsille maistuivat karjalanpiirakat. Eli aika helpoilla tarjoiluilla mentiin. 

Huh hei! Onhan noissa juhlissa aina oma hommansa, mutta sitten kun kaikki on valmista, ja vieraat saapuvat, niin tunnelma on kaikessa tiiviydessään ihan leppoisaa.

Ja muutenkin tuntuu, että tästä viikosta taitaa tulla edeltäjäänsä parempi :)

Halauksin:

Iida Emilia