Keittiön kuulumisia

Sunnuntaitervehdys kyökistä!

Pitkien, makoisien yöunien jälkeen on helppo herätä aamuun hymyssä suin.
Aurinko paistelee ja tuoreen leivän tuoksu täyttää tuvan. Lapset jäivät viikon mittaiselle syyslomalle. Hassua, kun tuntuu, että juurihan ne vasta koulut alkoivat. Itse pidän pari vapaapäivää syysloman loppupuolella ja isäntä lomailee alkupuoliskon. Mitään erityisiä suunnitelmia lomalle ei ole. Ihan vain kotoilua, uimahalliretkeä yms.

Pitkästä aikaa kuvailin tätä köökkimme kokkauspuolta. Kovasti jo alkaa olla paikat rempallaan ja keittiörempasta haaveilen yhä. Olen tykännyt avonaisista hyllyköistä, jotka syntyivät yksinkertaisesti irroittamalla pari kaapin ovea. ( vaikka eihän nuo kaapin reikäiset rungot ihan kauneimmat taustat astioille olekkaan). Maustehyllykön yläosaan saa kivasti esille nättejä serviettejä ym. kippoa ja kuppia.


Viimeisimmältä blogireissulta Jyväskylästä, sisustus Nostalgiasta, tarttui mukaan kaunis tummanharmaa tähti-patakinnas, joka passaa kivasti  Krasilnikoffin tarjoiluastioiden seuraan.

Myös nuo seinään kiinnitettävät, metalliset "puristimet" tai mitkä ne lienevät nimeltään (?)

ovat kotoisin sisustus Nostalgiasta.

Nyt täytyykin alkaa valmistautua ruuan laittoon, sillä haemme isovaarin tänne kyläilemään ja ruokailemaan. Tai isäntähän meillä se parempi kokki on, joten minä taidan hoitaa vain salaatin ja kattauspuolen.

Mukavaa päivän jatkoa!

Iida Emilia

Olkkaria syys/talvi asussaan

Pirteät perjantain pakkasterkut!

No eipä se pakkasukko ihan pikavisiitillä ollutkaan. Ihan taisi tulla jäädäkseen. Hrrr...

Olimme suunnitelleet viikonlopulle mökkireissua, mutta taitaa olla liian kylmää kyytiä jo. Onneksi pari viikkoa sitten ehdimme nauttia tunnelmallisesta syysmökkeilystä anoppilan väen ja kälyn perheen voimin, joten tuohon mukavaan muistoon on kiva päättää tämä mökkeilykausi.

Nyt tuntuukin kotiviikonloput tosi houkuttavilta saunan lämpöineen ja kynttilöineen. Iltasella syttyy jo tunnelmavalotkin tuikkimaan. Olohuoneessa vaihtoi vielä kertaalleen valkoinen lipasto paikkaansa, kun halusin tikapuut takaisin tv-kaapin viereen. Vanha vaakakin löysi paikan lipaston päältä. Kynttilävarastot hupenee kauheaa kyytiä. Täytyypäs niitä käydä kauppareissulla lisää hakemassa. Mutta nyt täytyy laittaa eväät valmiiksi ja valmistautua työpäivään...

Kiitokset muuten kommenteistanne! Ne lämmittävät aina mieltä :)

Ja tervetuloa uusimmat lukijatkin Pilvenhattaran reunalle mukaan!

Leppoista viikonloppua!

Iida Emilia

Pakkasukon pikavisiitti

Kun aamulla kömmin lämpöisen peiton alta ylös, tunsin heti luissani, että yön aikana joku on hiiviskellyt nurkissamme! Oli jättänyt jälkeensä vain hyytävän viileyden ja huurteella kuorrutetun maiseman. Pakkasukon terveiset olivat selkeät: "täältä tullaan, oletko valmis"? Iiiiks!

Onneksi olin pari päivää sitten nostanut terassilta rosmariinipuun sisälle, ja pilkkonut persiljat pakkaseen. Ja nyt oli muutoinkin korkea aika alkaa kaivella talvivaatteita varastosta esille. Taas näyttäisi suurin osa lasten vaatteista kutistuneen kesän aikana. En osaa niiden kanssa ennakoida koskaan. Olisihan se fiksua ostaa tammikuun alesta jo valmiiksi ne isommat toppavaatteet seuraavaan talveen. Paniikissa sitä sitten aamuhulinassa etsittiin lämpimämpää päälle!

Kyllä se talven tulo yllättää joka vuosi, mutta tässä alkuvaiheessa se on kuitenkin samalla salaperäisen ihastuttava ja kutkuttava. Rakastan sitä ensilumen huumaa ja pakkasen tuoksua edelleen kuin lapsena aikanaan.  Valitettavasti se huuma on aika nopeasti haihtuvaa. Ehkä tänä vuonna opin ottamaan talvesta enemmän irti ;). Sitäpaitsi tämähän oli vasta alkusoittoa. Eihän sitä tiedä ehtiikö kunnon talvi perille jouluksikaan. 

Kuvat eivät nyt liity milläänlailla tekstiin. Valoisa aamu vain pakotti tarttumaan kameraan.

Mutta näkyyhän siellä sentään se terhakkaana vihertävä rosmariinipuuni

 ( se, joka ei kelvannut etanoille ).

Tämä kuvakulma on olohuoneen ovensuulta, josta siirsin tikapuut takaisin vanhalle paikalleen, sillä ne tekivät kulkuaukosta hieman tukkoisen. Muutoin olen kyllä tykännyt tästä työpisteestä kovasti.

Terkut muuten ystävälle, joka kävi eilen kylässä. Pitäisi nähdä useammin. Pus!

Halein!

Iituli

Lokoisa lokakuu

Onnea on...

neljä erilaista vuodenaikaa. 

Jokaisessa niissä ripaus omanlaista taikaa.

Syystuulen raikas suudelma, kultaisena kahisevat lehdet. 

Ikkunalaudoilla soiva sade, hiljaisuudesta heräilevä hämärä.

Sohvan kutsuva syleily,  koti-illoissa viipyvä lämpö.

Muorin villasukista huokuvat muistot, kynttilöissä välkehtivä onni.

Taidan joka syksy kirjata ylös nämä samankaltaiset kliseet, mutta ne ovat vaan niin totta!

Syksyisin kotikissa heräilee eloon ja nauttii täysillä pimenevistä illoista pehmeän viltin alla.

Täydellisen loppusilauksen antaa vielä kuppi höyryävän kuumaa teetä ja muutama palanen herkkusuklaata :) 

Kuvissa poseeraa esikoisemme.

Hämmästellen ihailen, kuinka tuo kuudesluokkalainen onkin jo varttumassa kovaa vauhtia nuoreksi neidoksi! Silti hän on lapsonen vielä. Poloinen sai perjantaina koulussa rokotuksen ja jännitti niin, että pyörtyi. Lievän aivotärähdyksen ja huonovointisuuden takia viikonloppu alkoikin sitten rauhallisissa merkeissä, mutta onneksi tyttö toipui nopeasti tästä yllättävästä käänteestä.

Leppoisan kotiviikonlopun jälkeen jaksaakin taas palata arkeen, 

eikä tässä mene aikaakaan, kun jo vietetään syyslomia. 

Suloista syys-sunnuntaita!

Iida Emilia