Juustokakkurakkautta

Hellurei uuteen viikkoon!

Täällä on nyt viikonlopun juhlahumut takanapäin ja kakkua syöty niin, että napa paukkuu!

Tällä kertaa kaikki sukulaiset eivät päässeet samana päivänä paikalle, joka oli tietysti harmillista, mutta toisaalta ehti sitten paremmin jutustella niiden paikalla olevien kanssa ja tilaakin oli väljemmin. Kakkuja jäikin ihan liiaksi yli, joten tämä viikko ei kovin kevyesti alkanut ;)

Teinitytön juhliin ei mitään varsinaista teemaa kehitelty, mutta kotia koristeltiin tuorein tulppaanein ja kattoon viritellyin pallovaloin. Sankarimme tarjoilutoiveena olivat kinkkupaprika-piirakka ja 
Brita-kakku, sekä jonkinlainen juustokakku. Lisäksi tein vielä pestomozzarella-patonkisiivuja. 

Itseasiassa en ole oikein koskaan ollut mikään intohimoinen leipuri. Perinteiset kakkupohjat eivät onnistu minulta laisinkaan! Olen myös todella huono testaamaan uusia leipomuksia, joten käytän hyvin usein samoja hyväksi todettuja reseptejä. Lisäksi kaupan hyllyiltä löytyy hyvin valmiitakin vaihtoehtoja, joilla täydennän aina juhlapöydän antimia.

Lasten synttärijuhlien myötä leipurintaidot ovat toki vähän karttuneet ja vuosien varrella olen rakastunut yhä enemmän tuorejuustokakkuihin. Ne eivät petä koskaan!  Niistä saa aina näyttäviä ja herkullisia tarjottavia juhliin kuin juhliin :)

Tähän valkosuklaiseen mustikkakakkuun käytin halkaisijaltaan 20 cm irtopohjavuokaa, jonka pohjalle laitoin leivinpaperia ja reunoille öljyä, sekä tomusokeria. Tämän tomusokerivinkin sain eräältä leipuriystävältäni, ja sen avulla kakun reunat pysyivät siisteinä.

Kakun pohjaa varten murenna keksit ja lisää sulatettu voi (tai margariini) keksien joukkoon. Painele keksiseos irtopohjavuoan pohjalle. Pohjan päälle voit halutessasi laittaa kerroksen mustikoita.

Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään ja sulata valkosuklaa.

Vatkaa kermavaahto. Mausta sokerilla. ( Valkosuklaa tuo kakkuun makeutta, joten jos kakusta ei halua liian makeaa, kannattaa sokeria laittaa vähemmän ). 

Sekoita kermavaahdon sekaan tuorejuusto, sekä valkosuklaa.

Valuta liivatelehdistä ylimääräinen vesi ja sulata ne tilkkaan ( n.2-3 rkl ) kiehuvaa vettä. Vatkaa seos ohuena nauhana tuorejuusto-kermaseokseen. 

Kaada valmis täyte kakkupohjan päälle ja nosta jääkaappiin hyytymään väh. neljäksi tunniksi.

Koristele hyytynyt kakku ennen tarjoilua pensasmustikoilla.

Synttärisankarille tuntui ainakin kakku maistuvan :)

Samankaltaisen kakun tein muuten uudeksivuodeksi ja se tuhoutui hetkessä 13 hengen kesken, joten kakun riittoisuus on varmasti n. 10-15 henkilölle. Toki jos muutakin herkkua on tarjolla, niin tätä makeaa kakkua menee yleensä vähemmän.

Tässä vielä lauantai-illan tunnelmia vieraiden lähdettyä. Illan hämärtyessä on niin ihanaa sytytellä kynttilät, nostaa jalat pöydälle ja katsella jotakin hömppää telkkarista. Putouksen sketsihahmot saivat jälleen hyvälle tuulelle! Etenkin se suloinen Tanhupallo, josta tuli heti oma suosikkini :D

Nyt keittoa padalle porisemaan ja viimeiset kakkupalat jälkkäriksi naamariin.

Sitten pitääkin ehkä pakottautua kävelylenkille pakkaseen, vaikkei kylmyys oikein ulos houkutakkaan. Toisaalta ulkona on nyt vielä toistaiseksi niin kaunista, että tästä pitäisi nauttia niin kauan kuin voi 

( loppuviikoksi luvattu vesisadetta )!!

Mukavaa viikkoa!

Iida Emilia

Tammikuun sävyjä

Talvinen tervehdys keskiviikkoon!

Arki on asettunut uomiinsa, jopa siinä määrin vauhdikkaasti, että seuraava lomakin on käynyt jo häivähdyksenä mielessä ;). Ei vaan, arki on ihan mukavaa, mutta kuinka sattuikin monenlaista muistettavaa ja tehtävää kasaantumaan tähän tammikuun alkuun!

Nyt istun keittiön pöydän ääressä. Kuuntelen vapaapäivän hiljaisuutta ja ihastelen ikkunasta näkyvää, uinuvaa talvimaisemaa. Pidentyneen päivän kajastus on ehkä kaunein valo mitä tiedän. Muutoinkin nämä tammikuun sävyt ovat niin harmoonisia ja rauhallisia. Sopivat täydellisesti omaan värimaailmaani.

Tammikuun valopilkkuihin kuuluvat myös esikoisemme syntymäpäivät, joita tulevana viikonloppuna juhlistamme suvun kesken. Hän saapui elämäämme 15 vuotta sitten. Tuntuu kuin siitä olisi vain hetki, vaikka paljon on siinäkin välissä ehtinyt tapahtua. Jännä, miten voi muistaa vieläkin sen kaiken kuin eilisen päivän. Sen suuren hetken, kun minusta tuli äiti ja miehestäni isä!  On se vain uskomatonta!

Ehkä nämä muistelot ovat olleet nyt erityisen pinnalla siitäkin syystä, että eräästä ystävästäni tuli muutama päivä sitten mummi! Sitä aijomme myös juhlistaa huomenna iltasella hyvän ruuan äärellä.

Tänään täytyisi aloitella jo siivouksia ja mietiskellä viikonlopun tarjoiluja. Joulun jälkeen ei olekaan tullut tehtyä kunnon siivoja juuri ollenkaan. Vähän vain imuroitu ja pyyhitty sieltätäältä suitsaitsukkelaan. Mutta järjestys se olla pitää! Itseäni ei häiritse pölypallerot ollenkaan niin paljoa, kuin levällään lojuvat tavarat. Tässä suhteessa onkin ollut lapsiperheessä totuttelua, enkä ole oikein vieläkään tämän viidentoista vuoden aikana oppinut ottamaan rennosti tuon järjestyksen suhteen! 

Nykyään toki on jo huomattavasti helpompaa, kun lapset ovat isompia, mutta kyllä välillä töistä kotiin tullessa, kun kuopuksen ulkovaatteet ja reppu toivottavat minut tervetulleeksi eteisen LATTIALLA! Ja tiskit notkuu tiskipöydillä, koulukirjat ja askartelut keittiön pöydällä, viltit ja sohvatyynyt mullinmallin olkkarissa! Niin silloin kyllä mietin mielessäni, että luojan kiitos, nuo tenavat kasvavat ja muuttavat joskus pois kotoa! :D

Mutta sehän on vain elämää se! ( Nuo Parolan aseman ihanat paperisäkit auttavat muuten järjestyksenpidossa, sillä säilön säkkeihin kierrätettäviä juttuja, kuten pahveja, laseja ja metalleja ).

Mutta nyt kotihommien pariin. Olipas ihanaa kirjoitella blogiin pitkästä aikaa! Tämä on sellainen oma hengähdystaukopaikkani ja oikeastaan melkein terapeuttista itselleni. Kiva jos olitte kuulolla.

Lumisia tammikuun päiviä!

Iida Emilia

Villan lämpöä talven tuiskuihin

Loppiaispäivän tervehdys!

Tämä viikonloppu eletään vielä joulun viimehenkäyksissä. Kuusi on ilahduttanut meitä pitkään, mutta tänään se saa siirtyä ulos, ja tontut voivat kipitellä varastoon seuraavaa joulua odottelemaan. Tunnelmavalot ja jouluiset kukat saavat sensijaan pysytellä vielä tovin. Sitten voi arki alkaa ja elämä palata ruotuunsa.

Kevään valo ja lämpö pulpahtelevat mieleen tuon tuostakin, mutta talven tuiskuja ja paukkupakkasia on jäljellä vielä riittämiin. Tai oikeastaan ne ovat vasta aluillaan. Kun talven viimat puhaltavat ulkosalla, on sisällä mukava panostaa lämpöön ja kodikkuuteen.

Haluankin esitellä teille erään ihanan joululahjani, joka lämmittää mielen lisäksi aamuisin myös peiton alta herääviä varpaita. Enää ei haittaa, vaikka lattiat olisivat koleat, sillä pehmoinen, aito villamatto tuntuu niin mukavalta jalkojen alla, etteivät aamut enää paremmin voisi alkaa!

Tämä palmikoitu Sukhimatto on räätälöity minulle juuri omien toiveideni mukaan. Se on valmistettu Intiassa käsityönä perinteitä kunnioittaen. Huikean laadun voi tuntea käsinkoskettamalla. Maton skandinaavisen selkeä ilme, ja villan lämpöä huokuva pehmeys sopivat kotiimme täydellisesti. 

Sukhimattoja valmistetaan Intiassa, Nepalissa, Turkissa ja Marokossa. Sana:"Sukhi" on Nepalia, ja tarkoittaa onnellista! Mielestäni on ihanaa tietää, että mattojen tekijät työskentelevät hyvissä oloissa, ja saavat työstään kunnon palkan. Materiaalit ovat myrkyttömiä ja puhtaita luonnontuotteita. Villatuotteet ovat myös hyvin helppohoitoisia.  

Toki ainut "ongelma" on se, että aito villamatto on melko arvokas, mutta Sukhilla hinnat on pystytty pitämään alhaisempina siksi, että matot lähtevät uusiin koteihinsa suoraan maton tekijältä. Tuolloin ylimääräisiä varastotiloja ja välikäsiä ei tarvita. Olen myös huomannut vuosien saatossa, että laatuun ja aitoihin materiaaleihin kannattaa satsata, sillä ne kestävät aikaa ja säilyttävät kuosinsa.

Kun laatu, luonnonläheisyys, eettisyys ja kauneus kulkevat käsikädessä, voin hyvillä mielin todeta, että makuuhuoneestamme löytyy pala onnea! 

Mutta nyt taidan aloittaa joulun poislakaisun, ja ulkoilukin tekisi hyvää!

Illan vietämme täällä tyttöjen kesken, sillä isäntä lähtee miesten kanssa peliin ja juhlistamaan sen jälkeen ystävänsä synttäreitä.

Me taidamme tänään(kin) vähän herkutella...ihan kuin sitä ei olisi tehty jo kylliksi! ;)

Leppoisaa Loppiaista!

Iida Emilia

-Yhteistyössä Sukhimatot-

Uusi vuosi 2018

Oikein iloista alkanutta uutta vuotta kaikille!

Uusi vuosi vaihtui täällä hauskoissa merkeissä veljeni perheen ja naapuriperheen kera. Hyvää ruokaa, vähän kuplivaa juomaa ja raketteja. Lapsilla oli mukavaa ja me aikuisetkin naurettiin illan aikana niin paljon, että elinvuosia kertyi taatusti rutkasti lisää!

Enpä ehtinyt juurikaan kameraan päivän aikana tarttua, vaikka mielessäni suunnittelinkin hienoa kakkukuvaa tähtisädetikkuineen. Kelvatkoon nyt siis nuo tekemäni kakun koristeet vain ;)

Lupauksia en sortunut nyt tekemään, kun tiedän vallan hyvin kuinka niiden kanssa aina käy!

Muutoinkin elämä jatkaa samaa vanhaa kulkuaan, tai sitä ainakin toivon, sillä näin on hyvä :)

Jotenkin ihan kauhistuttaisi isot mullistukset! Tyttären tulevissa rippijuhlissakin riittää jo pähkäilemistä kylliksi. Niihin toki on nyt vielä yli puoli vuotta aikaa.

Lomailen lasten kanssa tässä pari päivää, ja tytöt jatkavat lomaansa aina loppiaiseen saakka.

Tuntuu muuten ihan ikuisuudelta tämä joululoma! Ihan alkaa jo pinnaa kiristää tällainen lorviminen! Teinien unirytmit heittävät häränpyllyä ja kännykkäkin kasvaa kohta käteen kiinni!

Oi arki tule jo! :D

Tammikuisin terveisin

Iida Emilia