Uuteen viikkoon vanhoin kujein

Uusi viikko, uudet kujeet... sen kun näkisi :D

Täällä oli tarkoitus aloittaa vapaapäivä kevyesti ja vähän erilailla kuin yleensä. Terveellisen smoothien jälkeen uimahalliin ja siitä salaattilounaalle ja kirpparin kautta kotiin, mutta niin vain jämähdin taas kotinurkkiin pyörimään! Hurautin itselleni smoothien, mutta jälkkäriksi söin KAKKUA!!! Tulihan siinä samalla pyykkikasat pestyä ja puhtaat pyykit viikattua kaappeihin. Imuroinnit, järkkäilyt, kanin häkin pesut, kaupassa käynnit ja muut värkkäilyt! Siinäpä se keski-ikäisen äiti-ihmisen vapaahetki noin pääpiirteissään! Toki sitä voisi joskus jotakin muutakin keksiä, mutta jos ihminen saa tästäkin kiksejä, niin mikäs siinä ;)

Viikonloppuun mahtui kuitenkin uudenlaisiakin juttuja, kuten tuo mieheni hullu päähänpisto polkea miltei 100 kilsaa pyörällä! Niin vain matka Helsingistä Hämeenlinnaan taittui jopa viidessä ja puolessa tunnissa pienien taukojen kera. Ihmeen virkeänä hän lähti tuon urheilusuorituksen ja pienien päikkäreiden jälkeen kanssani hääpäivää juhlimaan. 

Hassua, että tähänkin on jo tultu, että lapset jäävät mielellään kaksin ( tai kavereineen ) kotiin siksi aikaa, kun me vanhemmat käymme syömässä ja elokuvissa. Oli oikein mukavaa! Voin muuten suositella lämmöllä uusinta Mielensä pahoittaja-elokuvaa, jossa sai kyllä itkeä ja varsinkin nauraa oikein kunnolla :) 

Ihan vielä ei muuten villasukkia tarvita, sillä syksy jatkuu lämpinä ja aurinkoisena. Meillä täällä etelässä on tänäänkin yli 20 astetta lämmintä! Aika huippua.

Tässähän voisi oikeasti mennä vielä uimaan järveenkin, kun uimahalli jäi välistä ;)

Alla vielä kuva viikonlopun synttärisankarista ja meidän "pienestä" karvaisesta sylivauvasta, joka ei tosin syliin tule, muutakuin ehkä herkkujen perässä ;)

Ensi viikonloppuna synttärit vielä jatkuvat sukulaisten kesken ja täällä pähkäillään, mitähän sinne leivottaisiin? Tulisiko kokeiltua jotakin uutta, vai päädytäänkö taas samoihin vanhoihin resepteihin?

Jos sinulla on mielessä joku tosi herkullinen ja helppo leivonnainen, niin vinkkaapa ihmeessä :)

Näissä mietteissä ja tunnelmissa:

Iloa uuteen viikkoon!

Iida Emilia

Mustavalkoiset 12v-synttärit

Hiphei ja kivaa lauantaita!

Täällä on syyskuu aloitettu juhlien. Kuopuksemme täyttää 12 vuotta ja juhlinta aloitettiin hieman etuajassa kavereiden kesken. Olemme sopineet, että nämä ala-asteen kuudennen luokan syntymäpäivät ovat ne "viimeiset isot" kaverisynttärit. Yläasteella tehdään sitten jotain muuta hauskaa vain muutaman hyvän ystävän kanssa. 

Osa kutsutuista eivät päässeet perjantaina paikalle, mutta siitäkin huolimatta korvia huumaava kikatus ja kälätys täytti kodin kolmen tunnin ajaksi. Ihana seurailla, kuinka nuo jo ekalta luokalta asti tutuksi tulleet kaverit ovat kasvaneet ja kehittyneet. Mutta täytyy myös samaan hengenvetoon todeta, että tämä äiti huokaisee nyt helpotuksesta, kun isojen kaverisynttäreiden aika on ohi! En tiedä, onko sitä tullut vanhaksi, vai miten tuo meteli tuntuu kovemmalta vuosi vuodelta :D. Aika aikaansa kutakin! 

Hauskaa tuntui tytöillä olevan ja sehän se on pääasia. Ja kivaa tämä juhlienkin järjestely aina on, kun vauhtiin pääsee. Tällä kertaa tekaisin juhlakoristelut jo kotona olemassaolevista tilpehööreistä, sillä mustavalkoista materiaalia löytyi yllinkyllin laatikoiden pohjalta.

Ainoastaan tuo "Happy Birthday"-viirinauha on uusi juttu, jonka löysin kesälomareissulla Pietarsaaren Blossomista.

Pompom-pallot askartelin Ikean silkkipapereista ja valkoiset ilmapallot passaavat niiden kaveriksi. Kertakäyttöastioita on tarttunut joskus mukaan Clasulta ja marketeista. Servetit Granitista. Vaikka kattauksessa sekoittuu pilkut, raidat ja muutkin eri kuosit, niin sama värimaailma nivoo astiat hauskasti yhteen ja lopputulos on ihan kivan näköinen.

Kakun koristelu syntyi helposti teemaväriin sopivilla lakuilla ja pilleillä.

After Party!

Kakkua jäi vielä näemmä äidillekin ;)

Perinteisiin tarjoiluihin kuuluivat kinkkupasteijat, coctailtikut, hedelmämansikkavartaat ja tietenkin sipsit ym. epäterveelliset herkut. Onneksi juhlia on vain muutaman kerran vuodessa! ( Kävin kyllä itsekin salaa napsimassa ;)

Meille tuli vielä kaverikemujen jälkeen serkut yökylään, joten tänään me aijomme isännän kanssa hyvällä omalla tunnolla karata kaksin syömään ja leffateatteriin. Onhan meillä sentään 17-vuotis hääpäivä! Tosin saas nähdä, kuinka isännällä riittää enää energiaa hääpäivän viettoon, sillä hänellä on tänään melkoinen urheilusuoritus meneillään! Ovat nimittäin miesten kesken polkemassa juuri Helsingistä Hämeenlinnaan!!! Loppusuoralla jo kuulemma. Huh hei! Kaikkea ne miehet keksivät!

Reipasta lauantaita teille muillekin!

Iida Emilia

Voihan remppakuume!

Tervehdys pilviseen ja koleaan tiistaipäivään! Syksyn tuntua leijuu ilmassa, mutta se ei haittaa, sillä sisällä on taas mukavaa puuhastella. Vaikka alkukesän pihahommien ja riparijärjestelyjen jälkeen vannoin, etten ota mitään projekteja ennen seuraavaa kevättä, niin johan alkaa päässä raksuttaa taas uusia ideoita.

Mieheni totesikin puolitoista vuotta sitten remontin jälkeen, että ei se rouva kauaa tyytyväinen ole ;).

Ja täytynee myöntää, että hän taisi olla tällä(kin) kertaa oikeassa. Minulla on nimittäin kauhea remppakuume! Tai oikeastaan muuttokuume. Ai että, kun kädet syyhyäisi päästä repimään vanhaa ja luomaan jotakin uutta tilalle. Maalin ja sahanpurun tuoksua ja sitä tunnetta, kun alkaa nähdä valmista jälkeä... se on jotenkin niin koukuttavaa.

Noh, onneksi olen kuitenkin aika harkitsevainen, eikä rahatkaan riitä jatkuvaan muutokseen, joten tyydyn vain haaveilemaan. ( Niin ja tuo järjen ääni, eli mieheni, joka osaa vähän toppuutella ). Sitäpaitsi tähän nykyiseen remonttiin ja kotiimme olen erittäin tyytyväinen edelleen. Kaikki materiaalivalinnat osuivat nappiin ja keittiö on juuri se unelmieni keittiö, josta vuosia haaveilin. Toki vähän isompi ja avarampikin kyökki voisi olla, mutta meidän tarpeisiin tämäkin riittää hyvin.

Vaikka muuttokuume aika-ajoin piinaakin, niin silti tässä kodissa riittää vielä kohteita, jotka tahtoisin saattaa päätökseen. Nimittäin se iänikuinen kylppäri- ja saunaosasto odottavat siellä edelleen!!! 

Ja totuushan on sekin, että kun 16 vuotta on jo samassa talossa asunut, niin alkaahan tuo asuntolainakin hiipua niin olemattomiin, ettei enää lisälainaa houkuttaisi ottaa. Ja pianhan meillä on täällä tilaakin enemmän, kun nuo lapset kehtaavat kasvaa niin äkkiä ja lentävät jonain päivänä  pesästä.

En ole itseasiassa koskaan haaveillut uuden rakentamisesta, vaan vanhat talot kiehtovat yhä edelleen. Kaikkein parasta antia olisivat 100 vuotiaat hirsirakenteiset "huvilat" ja niiden tunnelma pihapiireineen. Usein kuitenkin mietin, kuinka hienon kodin voisi saada vaikkapa tavanomaisesta 60-70 luvun lättänätalosta! Se vaatisi kyllä uurastusta ja ponnistelua, mutta sieluni silmin näkisin jo ruman ulkokuoren sisältä kuoriutuvan taskalaistyyppisen helmen.

En kaipaa todellakaan mitään lukaalia, mutta yksi lisähuone ja isompi ruokailutila olisi jo luksusta.

Kun taaksepäin katsoo, niin ollaanhan me tässäkin vuosien varrella paljon saatu aikaan! 

Mikä ihme siinä onkin, että aina vain kaipaa jotakin uutta ja vaihtelua? 

Kun toiset vaihtavat kampauksia, harrastuksia tai vaatekaapin sisältöä, niin mulle se on näköjään tämä sisustus :)

Seuraavaksi ainakin olohuoneen puolelle on tulossa pientä kaivattua muutosta, sillä aion luopua lasten pulpetista, joka on toimittanut työ/askartelupisteen virkaa ja hankkia sen tilalle jotakin kivaa. Siitä siis myöhemmin lisää.

Iloista tiistaita!

Iida Emilia

Sadesunnuntai

Rauhaisaa sunnuntaita!

Täällä päivä on valjennut kirjaimellisesti erittäin rauhallisena, sillä muu perhe mökkeilee ja minä nautin hiljaisuudesta kaniherra kainalossani. Vain sateenropina ja kellon tasainen raksutus rikkoo sunnuntain äänettömyyden. Tämä se vasta on perheenäidin luksusta! :)

Eilinen Venetsialaisilta vierähti mukavasti ystävien kesken. Herkuteltiin juustoilla ja paranneltiin maailmaa viinilasillisen ( tai parin ;) äärellä. Ulkonakin tarkeni vielä istuskella viltteihin käärittynä ja lyhdyt valaisivat hämärtyvää elokuun iltaa. 

Ennen muinoin kutsuin aina mielelläni kavereita meille kylään, mutta tuo tapa on valitettavasti lasten myötä jäänyt vähiin. Arkirumba vie niin voimia ja viikonloput haluaa viettää rennosti perheen kanssa. Onhan se aina olevinaan niin työlästäkin...siivota ja miettiä tarjottavia. Vaikka oikeasti tuo ystävien tapaaminen on niin voimaannuttavaa ja hauskaa, että sitä pitäisi tehdä paljon useammin! Ja voihan jokainen tuoda jotakin pientä mukanaan kahvipöytään, niin yhden ei tarvitse tehdä kaikkea. Näin se on! Tätä täytyy tehdä useammin :)

Syyskuun viikonloppuihin meillä ainakin touhua riittää, sillä kuopuksen syntymäpäivät lähestyy ja hääpäivääkin olisi mukava jotenkin juhlia.

Syksyn omenoista syntyykin hetkessä ihania herkkuja vieraille tai oman perheen herkkusuille. Itse rakastan omenakaurapaistosta vaniliakastikkeella höystettynä, mutta piirakat ja omenasoseet maistuvat nekin ihanilta tähän aikaan vuodesta! Nam! 

Kaniherralle maistuu myös omenat, kuin myös olohuoneen pöydälle nostetut kukkaset ja pihassa olevien lamppujen johdot!!! Vaikka hän näyttääkin noin viattomalta, niin on kyllä toisinaan melkoinen täystuho :D

Mutta nyt näyttääkin sade vaimenneen ja aurinko kurkistelee pilvien lomasta. 

Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että tutut äänet saisivat täyttää jo kodin. Kaniherrakin paineli päiväunille ja on aivan liian hiljainen seuralainen :)

Leppoisaa sunnuntaita!

Iida Emilia